Näytteenotto puhuttaa

Teksti: Riitta Lumme

Kirjoittaja toimii bioanalytiikan tutkinto-ohjelman tutkintovastaavana Metropolia ammattikorkeakoulussa ja toimi Näytteenottajien tulevaisuus -paneelikeskustelun puheenjohtajana Labquality Dayseillä helmikuussa 2020.

Vuoden 2020 Labquality Days tapahtuman paneelikeskustelun aiheena oli näytteenottajien tulevaisuus. Paneelikeskustelun yleisö osallistui viestiseinän kautta vilkkaasti keskusteluun, mikä osoittaa aiheen ajankohtaisuutta. Viestiseinällä käytyjen keskustelujen teemoja olivat näytteenottotyötä tekevien osaamisen varmistaminen, näytteenottotyön vaativuus ja arvostus, näytteenottopalveluiden organisointi sekä bioanalyytikkokoulutuksen ajantasaisuus ja laboratoriotyön tulevaisuus. Teksti pureutuu tarkemmin tähän keskusteluun ja yleisöstä nousseisiin kommenteihin sekä kysymyksiin,

Pula näytteenottajista

Kliinisissä laboratorioissa on jo lähes parinkymmenen vuoden ajan pohdittu kysymystä näytteenottotyöstä, sen organisoinnista ja siitä, kenellä on riittävä osaaminen näytteenottotyöhön. Kun henkilöstön rekrytointi näytteenottotehtäviin vaikeutui 2000-luvulla, alkoivat työpaikat järjestää perus- ja lähihoitajille näytteenottokoulutusta. Esimerkiksi HUSLABin järjestämissä koulutuksessa oli kaksi viikkoa teoriaopintoja ja kolme viikkoa käytännön harjoittelua. Koulutus sisälsi anatomiaa ja fysiologiaa sekä veri-, virtsa- ja EKG- näytteenottoa. Työpaikoilla tapahtuvan täydennyskoulutuksen rinnalle haettiin myös muita ratkaisuja. Laboratoriot tekivät esityksiä lähihoitajien näytteenottokoulutuksesta. Nykyisin lähihoitajakoulutuksen opiskelijoilla on mahdollisuus valita näytteenotto- ja asiakaspalvelukokonaisuus tutkinnon osaksi.

Miksi laboratorioissa kärsitään työvoimapulasta ja erityisesti näytteenottotehtäviin on ollut vaikeuksia rekrytoida bioanalyytikoita? Syitä on useita. Suomeen alkoi 1990-luvun puolen välin jälkeen muodostua alueellisialaboratorioita ja isoja analytiikkakeskittymiä. Terveyskeskuslaboratorioiden määrä ja siellä tehtävä analytiikka vähentyivät. Sosiaali- ja terveydenhuoltohenkilöstön ikääntymisen myötä myös eläkepoistuma kasvoi 2000-luvun alkuvuosista lähtien ja on jatkunut voimakkaana myös 2010-luvulla. Bioanalyytikoiden eläkepoistuma on viime vuosina ollut hieman yli 4 %. Ikärakenteen muutoksista johtuen myös palvelujen tarve on kasvanut.

Bioanalyytikoiden koulutusmäärät vähentyivät ammattikorkeakouluihin siirryttäessä 1990-luvulla. Vielä vuonna 1992 aloituspaikkoja oli noin 400 ja kymmenen vuotta myöhemmin puolet siitä. Bioanalyytikkokoulutuksen aloituspaikkojen lisäystä esittivät 2000-luvun alussa sekä ammattijärjestöt että ammattikorkeakoulut. Tuolloin tehdyissä esityksissä lisätarvetta perusteltiin uusien työmenetelmien ja hoitojen tarkentumisella, niiden lisääntyneellä määrällä, tehtävien vaativuustason lisääntymisellä sekä erityisosaamista vaativien tutkimusmenetelmien määrän kasvulla. Samaan aikaan esitettiin myös arvioita siitä, että automaatio vähentää työvoimatarvetta, joten aloituspaikkalisäyksiä ei pidetty tarpeellisena. Aloittavien bioanalyytikko-opiskelijoiden määrä pysyi vuosien ajan samalla tasolla. Viime vuosina aloituspaikkamäärä on hieman noussut. Vuonna 2019 aloitti 270 bioanalytiikan opiskelijaa.

Osaamista näytteenottotyöhön

Laboratorioiden analytiikka on nykyisin keskitetty ja siinä hyödynnetään automaatiota ja robotiikkaa. Näytteenottoa tulee kuitenkin edelleen tarjota lähipalveluna, jotta se on asiakkaiden saavutettavissa. Näytteenottotyö on aamuun tai aamupäiviin painottuvaa. Osa-aikatyö ei kuitenkaan ole työntekijöiden kannalta houkuttelevaa ja siksi useimmissa laboratorioissa näytteenottajat ovat kokopäivätyössä.

Vaikka näytteenottoa pidetään vaativana osa-alueena, ei sen arvotus ole välttämättä näkynyt näytteenottotyötä tekevien työntekijöiden keskuudessa. Monet bioanalyytikot olisivat halukkaita tekemään näytteenottotehtäviä ja analytiikka, mutta ei pelkkää näytteenottotyötä. Näytteenottotyö on työvoimavaltaista asiakastyötä ja on ymmärrettävää, että laboratoriot ovat hakeneet erilaisia ratkaisuja ja tapoja organisoida näytteenottopalveluita. Haasteeksi on esimerkiksi muodostunut se, miten turvataan näytteenottotyötä tekevien eri ammattiryhmien riittävä osaaminen, kun osassa työpaikoista valtaosa näytteenottajista on lähi- ja sairaanhoitajia.

Näytteenottotyötä tekevien koulutus vaihtelee eri maissa. Sitä tekevät esimerkiksi sairaanhoitajat, bioanalyytikot tai erikseen näytteenottotyöhön koulutetut ”phlebotomistit”. Sairaanhoitajat ottavat jo nykyisin melko paljon näytteitä osana työtään esim. teho-osastoilla ja poliklinikoilla. Mikrobiologisista näytteistä valtaosa on hoitoyksiköissä otettuja. Tästä syystä on monissa työpaikoissa pidetty luontevana palkata heitä näytteenottotyöhön. Koulutustaustansa puolesta sairaanhoitajia ja lähihoitajia pidetään asiakastyöhön jopa bioanalyytikkoja paremmin soveltuvina. Näin ainakin paneelin yleisö viestiseinässä kommentoi. Hoitajien koulutuksessa laboratoriotyöhön ja näytteenottoon liittyvät opinnot ovat kuitenkin erittäin vähäisiä. Esimerkiksi Metropolia Ammattikorkeakoulussa sairaanhoitajaopiskelijat saavat laboratoriotoimintaan liittyvää opetusta vain parin opintopisteen verran. Haasteena näytteenottotyössä on se, että kyse ei ole vain yksittäisistä toimenpiteistä, vaan preanalytiikan ja muun koko laboratoriotutkimusprosessin osaamisesta.

Tällä hetkellä Suomessa ei ole kansallisia pätevyysvaatimuksia näytteenottotyötä tekeville työntekijöille. Preanalyyttisia poikkeamia voidaan vähentää yhtenäistämällä ja standardoimalla toimintaa (esim. Lippi & Simundic 2017). Näytteenottajien osaamisen tasoa tulisi arvioida siinä vaiheessa, kun työntekijä aloittaa tehtävässään. Jatkossakin osaamisen arviointi ja säännöllinen koulutus takaavat sen, että työntekijällä on tehtävän vaatima osaaminen.

Paneelikeskustelun yleisö ehdotti näytteenottajille omaa koulutusta ja ammattinimikkeeksi preanalyytikkoa. Näytteenottotyössä toimivan tulisi olla rekisteröity tai laillistettu terveydenhuollon ammattihenkilö, mutta se ei pelkästään riitä ilman riittävää näytteenoton ja laboratoriotutkimusprosessin osaamista. Tarvitaan laaja ja monipuolinen koulutus, jotta preanalytiikan laatuvaatimukset täyttyvät.

Bioanalyytikkokoulutuksen ajantasaisuus

Vaikka monissa puheenvuoroissa on esitetty näytteenottokoulutuksen järjestämistä lähi- ja sairaanhoitajille, pidetään preanalytiikan osaamista bioanalyytikkokoulutuksessa edelleen olennaisen tärkeänä. Bioanalyytikoiden osaaminen laboratoriotutkimusprosessin kokonaisuudesta on vahvuus, jota kannattaa hyödyntää monipuolisesti preanalytiikan erilaisissa tehtävissä.

Viestiseinällä oli kommentti ”Koulutus on jäljessä, kehitys menee eteenpäin, haluttiin tai ei”. Se on heitto, jonka kuulee aika-ajoin. Olisi tärkeätä konkretisoida sitä, mitä viestin lähettäjä tarkoittaa kommentillaan. Missä asioissa koulutus on jäljessä? Miten koulutusta tulisi muuttaa? Ammattikorkeakouluissa toimivat ammatilliset neuvottelukunnat, joissa on mukana laboratorioalan asiantuntijoita. He osallistuvat opetussuunnitelmatyöhön ja kommentoivat niiden sisältöpainotuksia. Kaikissa bioanalyytikkoja kouluttavissa korkeakouluissa ollaan varmasti halukkaita käymään keskustelua koulutuksen painotuksista ja tarvittavista korjaavista toimenpiteistä. Bioanalyytikko-opiskelijat tekevät koulutuksensa aikana useita työelämäharjoittelujaksoja, joiden aikana on myöskin mahdollista keskustella siitä, puuttuuko opiskelijoilta osaamista tai siitä, miten koulutusta tulisi uudistaa.

Lopuksi

Tekevätkö robotit jatkossa näytteenottotyön (Leimheimer ym. 2020) tai korvautuvatko perinteiset laboratoriotestit kehon ulkopuolelta tehtävillä mittauksilla? Näin varmaan jossain vaiheessa tapahtuu, mutta sitä ennen joudumme ratkaisemaan näytteenottopalveluita koskevia haasteita. Tarvitaan kansallinen suositus näytteenottotyötä tekeville, jossa määritellään vaadittava koulutus- ja osaamistaso sekä menettelyt osaamisen varmistamiseen ja ylläpitämiseen.

Paneelikeskustelun viestiseinällä ehdotettiin myös omaa tv-sarjaa laboratoriotyöstä, joka lisäisi alan houkuttelevuutta ja näkyvyyttä. Laboratoriotyön monipuolisuus ei ole suuren yleisön tiedossa ja koulutuksensa aloittavien opiskelijoiden mielikuva ja käsitys alasta on usein suppea tai joissakin tapauksissa jopa virheellinen. Markkinointi ja alasta myönteistä kuvaa antavat esimerkit ovat tarpeellisia. Sitä jokainen meistä alan toimijoista voi edistää. Työntekijöiden, esimiesten ja kouluttajien teoilla ja puheilla voidaan edistää alan kiinnostavuutta ja näytteenottotyön arvostusta.


Lähteet:

Leipheimer, J., Balter, M., Chen, A., Pantin, E., Davidovich, A, Labazzo, K. & Yarmush, M. 2020. First-in-human evaluation of a hand-held automated venipuncture device for rapid venous blood draws. Technology 1.  Luettu 9.3.2020.

Lippi, G. & Simundic, A-M 2017. The EFLM strategy for harmonization of the preanalytical phase. Clin Chem Lab Med 2017. Luettu 9.3.2020.

Sosiaali- ja terveydenhuollon työvoimatarpeen ennakointitoimikunnan mietintö 2001. Komiteanmietintö 7. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö.

Vastaa